Viime viikko meni orastavan flunssan, lasten sairastelun, väsymyksen ja työkiireiden siivittämänä. Uusien etappien saavuttamisesta ei tarvinnut haaveilla, tai niin luulin. Selkä jumiutui entistä pahemmin, kun lähes joka yö 2-vuotias piti nostaa omasta sängystä vanhempien viereen tuhisemaan. Tämä tarkoitti rajallista nukkumatilaa ja hankalia asentoja. Lisäksi kaunis ajatus keskivartaloa vahvistavista lankutuksista jäi odottamaan parempia aikoja.
Siitä huolimatta vaaka yllätti iloisesta. Toisella viikolla painoa oli pudonnut 1,9kg, mikä tarkoittaa 2,5 kiloa kahdessa viikossa. Vaikka olin vakuuttunut, että viikon yritys jäi olemattomaksi ja tulos kertoisi lähinnä erehdyksistä, antoi yllättävä onnistuminen uutta puhtia myös alkaneeseen viikkoon.
Silti tiedän mistä kirjoitan seuraavaksi. Aihe tulee olemaan hiilarihimo. Sitä vastaan taistelin viime viikolla moneen otteeseen. Ja on pakko myöntää, että se vei välillä myös voiton. Karkki on kompastuskiveni ja unenpuute makeanhimon herättäjä. Huono yhdistelmä.
Sen lisäksi, että tunnistaa omat heikkoutensa, kuten karkin, on hyvä tunnistaa myös tavat joihin ne liittyvät. Tämä ajatus jäi mieleeni lukiessani Optimal Performancen Kaisa Jaakkolan kirjaa. Ainakin minä tunnistan tietyt hetket ja paikat, joihin karkit erityisesti liittyvät.
Yksi sellainen paikka on auto. Erityisesti iltapäivällä ajaessani töistä kotiin, on useampi välipala korvaantunut suklaa- tai lakupatukalla. Iso opettelun paikka onkin ollut välipalan merkitys. Kehitettävää on edelleen, mutta nykyään ainakin tunnistan iltapäivänälän, joka hiipii kroppaan kuin huomaamatta. Usein vasta kävellessäni toimistolta autolleni olen huomannut vatsan olevan aivan tyhjä ja kurnivan nälkää. Edellisestä ruokailusta on saattanut kulua lähes 5 tuntia ja ennen kuin pääsen kotiin, kolkuttelee kello vielä tunnin eteenpäin. Eipä siis ihme, että puolimatkan Salesta on tullut haettua jotain "välttämätöntä" ja samalla napattua matkaan sokeripiikin nostattava makupala. Vaan eipä enää.
Nykyään pyrin ennaltaehkäisemään iltapäivänälkää pähkinöillä, rahkalla tai muulla pikkuvälipalalla. Se toimii. Olen myös aktiivisesti pyrkinyt välttämään karkin ja auton yhdistelmää. Ilmeisesti sillä on ollut jotain vaikutusta silläkin. Otan mielelläni vastaan lisää onnistumisia, vaikka yllätyksellisiäkin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti